Tämän kirjoituksen oli tarkoitus valmistua 31.12.09, mutta kuinkas sitten kävikään. Tässä tämä nyt kuitenkin on. 

 

VAROITUS

Sisältää ylivärikkäitä piirustuksia ja sekavaa tekstiä. Mehukkaita paljastuksia ei ole luvassa, valitan. Olen pyrkinyt kertomaan asiat mahdollisimman totuudenmukaisesti, omasta näkökulmastani katsottuna tosin, mutta olen myös käyttänyt vertauskuvia. Kertomukset ja kuvat on tehty hyvän maun rajoissa pysyen eikä sivullisten nimiä mainita, kenenkään ei siis ole syytä vetää hernettä nenukkiinsa.

Ei suositella:

-eläintenvihaajille

- tosikoille

-niille, jotka kaipaavat meheviä paljastuksia 

 

Ja nyt sitten itse asiaan.

Tuntuu aivan uskomattomalta, kuinka nopeasti vuosi onkaan kulunut. Muutaman päivän kuluttua täytän 18, mutta mielessäni pystyn silti palaamaan elävästi vuoden takaisiin tapahtumiin.

 

 

Koirani oli jo 12-vuotias ja kesän 2008 jälkeen sen vointi oli alkanut mennä koko ajan huonompaan suuntaan.

 

 

 

Minulle koirani kuolema oli valehtelematta tähän astisen elämäni vaikein kokemus ja silloin tuntui, että elämäni menetti kokonaan merkityksensä. Rakkaat lukijat, ihmettelette varmaan, minkä vuoksi. Voitte ajatella: "Sehän oli vain koira." Mutta minulle koiran ja perheenjäsenen lisäksi ystävä, ainut sellainen. Teidän parhaan ystävänne kuolema ajaisi saman asian.

 

 

 

 

Viime vuonna elämääni astui myös eräs mies. Meille tuli siis koira, Milo. Aluksi vastustin koiran hankkimista, eihän entisen kuolemastakaan ollut ehtinyt kulua edes puolta vuotta.

Aika suloinen tapaus tuo Milo. 

Heinäkuussa tapahtui muutakin.

Ensi kesänä uusiksi. Ehkä. Riippuu aika pitkälti rahatilanteesta, mutta on myös otettava huomioon, että syksyllä alkavat kirjoitukset, joihin olisi hyvä lukea jo kesälomalla. Mutta täytyyhän sitä lomaillakin.

Sain minä kesällä muutakin aikaan. Olin turhautunut ja kaipasin jotain tekemistä. Niin sitten keksin, että alkaisin kirjoittaa. Mielessäni kehittelin tarinan, mutta nimi puuttui. Idea nimestä syntyi lopulta ollessani poimimassa vadelmia.

Tähän mennessä olen kirjoittanut vasta muutaman luvun, mutta lisää on tulossa. Toistaiseksi blogini, jossa tarina on, on suojattu salasanalla, jonka voi saada erikseen kysyttäessä. Ehkäpä tämän vuoden aikana laitan blogin julkiseksi. Katsotaan..

Ja sitten viimeisenä ja kuitenkin vähäisempänä kerrottakoon jotain ihmissuhdeasioistani.

Tuli tuhlattua aikaa ihmisten kanssa, joita ei yhtään kiinnostanut, mitä sanoin. Miksi kuunnella sitten muita, jos itseä ei kuunnella? Kiinnostuksen aiheetkin olivat täysin erilaiset: siinä missä muut olivat käsitykseni mukaan kiinnostuneita kaikesta, mikä ei varmasti ulotu pintaa syvemmälle, minua kiinnostivat toisenlaiset asiat.

Lopulta muutama kyseisistä ihmisistä suuttui minulle mitä naurettavimmasta syystä, jolle muutkin ovat naureskelleet, ja ilmeisen puutteellisen arvostelukyvyn omaavina loputkin päättivät, että minulle täytyy olla vihainen. Hillitöntä!

Hienoa kuitenkin tietää, etten tällä kertaa itse sössinyt kaikkea ja lisäksi tämä on niitä tapauksia, jotka eivät harmita. Katsokaas, en halua itseäni luultavan typerämmäksi kuin olen.

***

 

Ja näin päättyi tämä vuosikertomus. Kaikkeahan siinä ei mainittu, vain ne mieleenpainuvimmat asiat. Saa nähdä, mitä kaikkea vuosi 2010 tuo tullessaan.

Heissan vaan teille ja kuulemiin!